Lipsahdus - morkkis

En saanut yöllä unta ja kävin sähläämässä. Onneksi foorumi oli vieras.

Ei ollut taaskaan sanottavaa, mutta pakko oli silti sanoa. Nyt on typerä olo, jotenkin älyllisesti hävettävä. Mikä ihmeen voima saa jauhamaan asioita, joista on jo kaikki sanottu ajat sitten? Narsismia?

Ensimmäinen houkutus

Kylläpä teki mieli kirjoittaa Jatkoajan Suomen taitoluistelijoiden kauneutta käsittelevään ketjuun. Katsoin vastikään posket himosta lommolla Susanna Pöykiön haastattelun, enkä totisesti tiedä Suomesta kauniimpaa eläjää - siis noin niin kuin henkisesti ja fyysisesti. Siinäpä nainen, jossa yhdistyy seksikkyys, sielullinen syvyys, murteellinen omaleimaisuus ja samanaikaisesti huvittava ja vetoava pikkuporvarillisuus tärkeine mutta hillittyine vivahteineen.

Faktoista teki mieli korjata, että myös Lepistö opiskelee (PDF) kauppatieteitä Vaasan yliopistossa, ja mainita, että Pöykiö valmistuu artesaaniksi ja aloittaa syksyllä Suomen opinnot Oulun yliopistossa.

Mutta en kirjoittanut, vaikka aluksi ajattelin, että oikeastaan lakkoni alkaa vasta huomenna. Pysyköön vaillinainen tieto foorumilla. Unohtakoot että Pöykiö on kauneudeltaan ylivertaisin. Mitäpä minä niistä.

Foorumiaddiktio

Minulla on addiktio foorumeihin tai vähintään vahva halu saada ääneni kuuluviin. Ja mitä enemmän foorumeilla roikun, sitä pinkeämmäksi mieleni virittyy. Keskustelu nostaa minut varpailleni, tekee minusta varautuneen. Loppujen lopuksi seurauksena on aina läpitunkeva ahdistus ja erimielisyyksistä syntyvä paha mieli ja huono omatunto.

En ole ainoa. Aktiivisena foorumikeskustelijana olen huomannut lukuisten muidenkin kärsivän samasta vaivasta. Monet pitävätkin pitkiä taukoja foorumiahdistuksesta palautuakseen. Samaa yritän nyt minäkin.

Keskustelu ei sitäpaitsi harvinaisia poikkeuksia lukuun ottamatta johda uuteen tai avartuvaan ymmärrykseen. Asenteet ja mielipiteet säilyvät puolin ja toisin ja saattavat vain vahvistua keskinäisessä höykytyksessä. Ihminen varjelee ja puolustaa omaansa.

Yritän kirjoittaa foorumeiden sijaan tähän blogiin. En vielä tiedä, mitä kirjoitan ja kuinka usein, mutta kaiketi ainakin kommentoin erilaisten foorumeiden tekstejä ja tunnustelen addiktioni (toivottavaa) lientymistä. Tiedän että blogeissa kirjoitukset eivät saa lukijoita lainkaan tai vain kepeän kourallisen, mutta kirjoitankin tätä itseäni varten.

Irti foorumeista - kohti parempaa elämää!